Poeta laureatus

Poeta laureatus, lat. = 'laakerein seppelöity runoilija', engl. poet laureate, oli suurten juhlien yhteydessä antiikin aikana ja myöhemminkin laakeriseppeleellä palkittu runoilija, 1100-luvulta alkaen eräiden maiden hovirunoilijoiden arvonimi.

Englannissa poet laureate oli alun alkaen palkattu hovirunoilija, jonka tehtävänä oli laatia oodeja hallitsijoiden syntymäpäivän kunniaksi ja muiden valtiollisten tapahtumien juhlistamiseksi. Epiteettiä käytettiin monista runoilijoista, kuten Geoffrey Chaucerista (noin 1343–1400) ja Ben Jonsonista (noin 1573–1637), kunnes virallisesti ensimmäiseksi hovirunoilijaksi valittiin William Davenant, joka toimi poet laureatena 1638–1668. Tämän jälkeen arvonimeä on kantanut vuorollaan parikymmentä runoilijaa – lähes poikkeuksetta kuolemaansa saakka. Heistä tunnetuimpia ovat Robert Southey, William Wordsworth ja Alfred Tennyson. Tuoreimpiin hovirunoilijoihin kuuluvat John Betjeman (1972–1984), Ted Hughes (1985–1998) sekä Andrew Motion (s. 1952), joka valittiin tehtävään 1999. East Anglian yliopistossa luovan kirjoittamisen professorina työskennellyt Motion on laatinut hovirunoilijana muun muassa sonetin prinsessa Margaretin kuoleman johdosta, hymnin kuningatar Elisabet II:n hallitsijakauden 50-vuotisjuhlan kunniaksi sekä runon prinssi Edwardin ja Sophie Rhys-Jonesin häiden juhlistamiseksi.

Myös Yhdysvalloissa on perustettu vastaava instituutio.